Suomessa hevoset ovat olleet tärkeitä jo pitkään ja niitä on käytetty sekä työssä, että seuraeläiminä ja urheilussa. Eri maissa on kehittynyt erilaisia hevosrotuja sen mukaan, mihin tarkoitukseen hevosia on alunperin tarvittu. Myös eri urheilulajien suosio vaihtelee hieman erityisesti paikallisen kulttuurin ja vallinneiden olosuhteiden mukaan. Pohjoismaissa ravit ovat olleet erityisen suosittuja, kun taas monissa muissa maissa esimerkiksi laukkakisat menevät suosiossa huomattavasti ravien ohi.

Hevosravit lajina

Raviurheilussa kilpaillaan joko vaunuilla, jotka on kiinnitetty hevoseen tai ratsastamalla. Näistä vaunuravit ovat Suomessa suositumpia ja niitä seurataan paljon. Raviurheilu kasvatti suosiotaan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa erityisesti kaupungistumisen myötä, kuin työhevosten tarve väheni. Hevosia käytettiin runsaasti siirtymiseen paikasta toiseen ja näissäkin matkoissa on saatettu kilpailla leikkimielisesti keskenään. Ensimmäinen oikea kilparata raviurheilua varten rakennettiin 1880-luvun loppupuolella Helsinkiin. Samoihin aikoihin alkoi myös hevosten jalostus ravikisoihin sopivaksi ja Suomenhevosen rooli laajeni työhevosesta myös harrastus- ja kilpailuhevoseksi. Hevosia oli toki jalostettu jo paljon aiemmin, niiden kesyyntymisestä saakka, mutta jalostuksen fokus oli ollut muissa asioissa kuin urheilussa.

Sotien jälkeen kauppasuhteet kehittyivät ja kiinnostus myös ulkomailta tuleviin hevosiin kasvoi. Tätä ennen Suomessa oli raveissa kilpailtu pääosin Suomenhevosilla, jotka luokitellaan hieman luokittelutavasta riippuen yleishevosiksi tai kylmäverisiksi. Lämminveriset tulivat mukaan lajiin, kun niiden käyttö ravikisoissa sallittiin Suomessa 1950-luvun lopusssa.

Ravipeleihin liittyvä vedonlyönti siirtyi Veikkauksen hoidettavaksi 1980-luvulla ja aiheutti aluksi pientä tyytymättömyyttä ravipiireissä. Kuitenkin pikkuhiljaa kehitys on ollut myönteistä ja erityisesti EU:hun liittyminen on ollut hevoskasvattajien kannalta melko hyvä asia. Nykyisellään raviurheilu saa hevosten kasvattamiseen ja kilpailujen järjestämiseen tukea Veikkaukselta.

Suomessa järjestettävät ravit ovat yleensä nimenomaan raviaskellusta, mutta monissa muissa maissa, erityisesti Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, suositaan peitsausaskellusta. Tämä on hieman ravia nopeampaa ja siinä hevosen saman puolen etu- ja takajalat liikkuvat yhtäaikaa samaan suuntaan.

Viimeaikoina erityisesti myös “Trot Monté”-ravit ovat saaneet suosiota Pohjoismaissa ja sitä harrastetaan Suomessa jonkin verran, mutta laji on kuitenkin melko pieni verrattuna vaunuraveihin. Termi on lähtöisin Ranskasta, jossa laji onkin kohtuullisen suosittu. Ranskassa järjestetään myös kilpailu Prix d’Amérique, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä ravikilpailuista. Suomalaishevosia kisoissa on ollut mukana 1970-luvulta lähtien. Kuninkuusraveja pidetään Suomen merkittävämpänä ravitapahtumana ja se on yksi ensimmäisistä raveissa järjestetyistä kilpailuista. Kuninkuusravit järjestettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1924 ja ne ovat edelleen todella suosittu kilpailu. Muita ovat esimerkiksi St Michel, Finlandia-ajo, Prix d’Etain Royal ja Kymi Grand Prix.

Ravien säännöt

Kisoissa on sääntöjä erityisesti sen suhteen, minkä tyyppisiä hevosia lähtöihin sallitaan. Lämminverisiä ja kylmäverisiä ei esimerkiksi sekoiteta lähdöissä, vaan molemmille on omat sarjansa, joissa kilpaillaan. Hevonen ei saa laukata kilpailun aikana. Tietty määrä laukka-askelia sallitaan, ja määrä vaihtelee hieman maakohdittain. Suomessa laukka-askelet kirjataan aina ylös hevoskohtaisesti. Nopein hevonen voittaa kisan, mutta jos esimerkiksi laukka-askelia tulee liikaa, tai hevonen ei läpäise muuten standardeja, tämä johtaa hylkäykseen.

Ohjastajalta vaaditaan myös hyvää, urheilijamaista käytöstä, eikä muita hevosia tai ohjastajia saa häiritä lähdössä tai kilpailun aikana. Myös peitsausaskelet johtaavat hylkäämiseen, jos niitä on liikaa. Muita hylkäämiseen johtavia syitä voivat olla esimerkiksi hevosen poistuminen radalta tai pysähtyminen. Lisäksi hevosen huono kunto tai kenkien puuttuminen tiettynä ajankohtana voi johtaa kilpailukieltoon tai omistajalle määrättävään sakkoon.

Lajin eettisyys

Raviurheilussa on puhuttu jonkin verran hevosten oikeasta kohtelusta ja eläinten oikeuksista, mutta yleisesti huonoa kohtelua ei ilmene niin paljon kuin monissa muissa eläinlajeissa, tai sitä on sattunut ulkopuolisten toimesta. Ravihevosten hyvä kunto ja kilpailukyky on hevosen omistajankin etu, joten hevosten hyvinvointiin yleensä panostetaan ja eläinlääkäri tarkistaa hevosten kunnon ennen kilpailun alkamista. Jos hevonen ei ole riittävän hyvässä kunnossa, ei se saa kilpailla. Hevosille ei myöskään saa antaa kiellettyjä, suoritusta parantavaa ainetta ja ne dopingtestataan kisoissa. Yleisesti hevosista pidetään ainakin Suomessa hyvää huolta ja ne saavat kilpailu-uransa jälkeenkin viettää eläkepäiviään rauhassa, hyvissä olosuhteissa.