Hevosurheilu juontaa juurensa jo antiikin aikoihin, kun jo muinaisen Rooman aikana kilpailtiin hevosvaunuilla ajamisessa. Nykyisessä muodossaan hevosurheilussa käydään laukkakisoja, este-ja kouluratsastuskisoja ja raveja. Erityisen suosittuja Suomessa ovat ravit, joilla onkin pitkät perinteet suomalaisessa kulttuurissa. Lajeja voi myös harrastaa vapaamuotoisemmin, kuin kilpaurheiluna ja ne sopivat sekä miehille, että naisille useassa eri muodossa. Tässä artikkelissa esitellään nopea yleiskatsaus eri lajeihin ja niistä voi lukea tarkemmin omissa artikkeleissaan.

Hevosravit ovat suomalaisille rakkaita

Ravit on suomalaisille merkittävä laji ja ravihevoset ovat monelle tuttuja. Monet muiden lajienkin ammattiurheilijat seuraavat raveja tiiviisti ja omistavat ravihevosia, joista monia käytetään jopa ammattilaistason kilpailuissa. Raviurheilu on nopeuskilpailu, jota käydään hevosten ja vaunujen avulla. Hevoset käyttävät tiettyä juoksutaktiikkaa, jota kutsutaan ravaamiseksi. Laukka-askelia ei hyväksytä muutamaa kappaletta enempää.

Raveja harrastetaan erityisesti Suomessa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Italiassa, Belgiassa, Hollannissa ja Ruotsissa, mutta muissakin maissa esimerkiksi Euroopassa järjestetään ravikisoja. Säännöt vaihtelevat hieman maakohtaisesti esimerkiksi sen suhteen, mikä määrä laukka-askelia tai epäpuhtaita raviaskeleita johtaa hylkäykseen. Suomessa suoraan hylkäykseen johtaa laukka-askeleet maaliviivaa ylittäessä. Lisäksi raviohjurilta vaaditaan tiettyä urheilijamaista käytöstä, kuten muissakin lajeissa. Hylkäykseen voi johtaa esimerkiksi muiden hevosten tai ohjaajien merkittävä häiritseminen lähdössä tai kilpailun aikana.

Pohjoismaissa hevosten suhteen esiintyy pientä vaihtelua muihin maihin verrattuna, sillä näissä maissa kylmäveristen hevosten kasvatus on maiden historian ja olosuhteiden vuoksi ollut tärkeää. Näistä kylmäverisistä on kehittynyt omia hevosrotujaan, joille järjestetään erikseen ravikilpailuja, joihin lämminveriset hevoset eivät saa osallistua. Näissä lähdöissä Suomessa on suosittu erityisesti Suomenhevosta, joka on monipuolinen käyttöhevonen ja soveltuu myös raveihin. Muissa Pohjoismaissa Suomenhevosia ei hyväksytä kaikkiin kylmäveristen kilpailuihin, osittain siksi että lajia ei voi täysin luokitella kylmäveriseksi hevosroduksi.

Pohjoismaisia kylmäveristen hevosten ravikilpailuja on muun muassa Pohjoismaiden mestaruus, joka kilpaillaan Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä hevoskohtaisesti.

Este- ja kouluratsastus vaatii tarkkaa yhteistyötä hevosen ja ratsastajan välillä

Kouluratsastuksessa tarkoituksena on suorittaa tasaisella alustalla hevosen ja ratsastajan yhteistyössä liikesarjoja, jotka arvostellaan tietyin pistein. Laji saattaa näyttää ulkopuolisen silmään erikoiselta, mutta kaikki liikkeet, sekä yleisolemus arvostellaan pistein. Kouluratsastuksessa arvostellaan myös hevosen ominaisuuksia, kuten yleistä liikkuvuutta ja notkeutta. Jossain määrin sitä voidaankin pitää kaiken ratsastuksen perusteena. Kouluratsastus vaatii ratsastajalta kykyä kouluttaa hevosta ja tulla toimeen hevosen kanssa erityisesti kilpailutilanteessa, jossa paineet ovat kovat. Kouluratsastus on suosittua ympäri maailman, erityisesti Hollannissa ja Ranskassa, josta tulee myös useita lajin kärkinimiä. Laji on myös olympialaisiin hyväksytty urheilulaji.

Esteratsastuksessa suoritetaan valmiiksi koottu esterata hevosen kanssa mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi, eli pudottamatta puomeja tai osumatta muihin esteisiin. Esteratsastus on ollut olympialaji jo pitkään, yli 100 vuotta. Se on myös yksi suosituimmista lajeista osittain siksi, että sitä on helppo seurata ja ymmärtää, vaikka lajista ei olisikaan kokemusta. Lajissa järjestetään myös maailmanmestaruus kisat neljän vuoden välein. Laji on hyvin suosittu Keski-Euroopassa ja Iso-Britannian alueella, josta tulee myös useita lajin kärkinimiä.

Laukkakisat eivät ole koskaan saavuttaneet Suomessa samanlaista suosiota kuin muualla

Hevosten laukkakisat on nopeuskilpailu, jossa ratsastajat eli jockeyt ohjaavat hevosia ratsastaen niiden selässä. Toisin kuin raveissa, hevoset eivät siis vedä perässään vaunuja ja laukkakisoissa vauhti on luonnollisesti kovempi kuin raveissa. Laukkakisoissa liikkuu erityisesti Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian alueella runsaasti rahaa ja hyviä laukkahevosia myydään jopa miljoonilla. Hevoselta vaaditaan kilpailuissa ennen kaikkea nopeutta lyhyillä matkoilla ja siksi niissä suositaankin joko täysverisiä tai lämminverisiä hevosia. Yleensä omille roduilleen on myös omat kilpailunsa.

Laukkakisoissa myös jockeyhin kohdistuu tiettyjä odotuksia, esimerkiksi liian isokokoinen ohjaaja hidastaa hevosta ja siksi hyvä jockey on yleensä mahdollisimman pienikokoinen ja kevytrakenteinen, mutta kykenee kuitenkin toisaalta hallitsemaan hevosta ja ohjaamaan sitä taitavasti. Suomessa laji ei koskaan ole saanut ravien kaltaista suosiota, mutta jo Venäjällä tai Saksassa on mahdollista seurata ammattimaisia laukkakisoja.