Hevosten kanssa erilainen harrastaminen on yleensä melko helppoa ainakin alkuun, eikä se vaadi esimerkiksi kilpailemista. Ratsastuksen voi aloittaa nuorena tai vanhempana, mutta jos ammattilaisura on tavoitteena, kannattaa luonnollisesti aloittaa aikaisin. Ratsastustunteja voi kysellä lähimmältä talleilta ja niille yleensä pääsee joko joukkotunneille tai yksityistunneille. Suomessa ratsastustunnit ja hevosharrastus ovat kuitenkin valitettavasti melko kalliita, joten harrastukseen kuluu huomattavia summia rahaa, johon on hyvä valmistautua, jos harrastusta aikoo jatkaa pidempään. Harrastustasolla ratsastus sopii oikeastaan lähes kaikille, mutta jos tarvitsee erityistä apua esimerkiksi jonkin tukielin- tai liikuntavaivan vuoksi, kannattaa olla etukäteen yhteydessä tallille ja kysellä, onko saatavilla ratsastukseen sopivia hevosia.
Harrastuksiakin on eri tasoisia
Monet hevosharrastukset käsittävät viikottaista tai useita kertoja viikossa tapahtuvaa tallilla puuhastelua, johon kuuluu ratsastuksen lisäksi hevosen hoitaminen ja erilaisten muiden tallitöiden opetteleminen. Varsinaiseen ratsastukseen kuuluu Suomessa Ratsastajainliiton hyväksymänä kymmenen eri lajia. Nämä lajit ovat esteratsastus, kouluratsastus, kenttäratsastus, islanninhevosratsastus, vaellusratsastus, lännenratsastus, vikellys, hiihtoesteratsastus ja laukkakisat. Näistä kolme ensimmäistä ovat suosituimpia, ja ne kuuluvatkin lähes jokaisen tallin opetus- ja harrastusohjelmaan. Jälkimmäisiä lajeja taas voi harrastaa lähinnä niillä talleilla, jotka ovat erikoistuneita näihin, esimerkiksi islanninhevosratsastukseen tarvitaan luonnollisesti Islanninhevosia.
Harrastuksen vaativuus ja siihen kuluva aika määräytyy osittain myös sen mukaan mille tasolle harrastaja pyrkii. Jos tarkoitus on kehittyä ennen pitkää jopa ammattilaiseksi, on oltava valmis myös käyttämään runsaasti aikaa harjoitteluun hevosten kanssa. Parhaiten itselle sopivan lajin löytäminen voi viedä aikansa, ja siksi kannattaakin ennakkoluulottomasti kokeilla useita eri lajeja. Jos kokee esimerkiksi tulevansa poikkeuksellisen hyvin hevosten kanssa toimeen ja on kyknevä ohjailemaan niitä helposti, saattaa kouluratsastus olla sopiva laji. Hurjapäille taas sopii kenttäratsastus, joka on paikoin hyvinkin vaarallinen laji. Nuorien harrastajien kannattaakin kokeilla lajeja mahdollisimman monipuolisesti, ennen kuin lähtevät erikoistumaan tiettyyn lajiin.
Turvallisuus on otettava huomioon
Kaikki vastuulliset tallit ottavat aina huomioon sen, että kokemattomat harrastajat eivät välttämättä ymmärrä kaikkia turvallisuuden kannalta olennaisia asioita ja kertovat näistä aktiivisesti uusille harrastajille ja muistuttavat toki vanhojakin, jos perusjutut näyttävät unohtuvan. Hevonen on juuriltaan saaliseläin ja rauhallinenkin hevonen saattaa säikähtää asiasta, joka tuntuu ihmisestä mitättömältä asialta. Hevosen kanssa tulee aina ottaa huomioon tietyt seikat esimerkiksi hevosta siirrettäessä. Hevosten kanssa pieniä tapahturmia sattuu helposti ja niitä ovat esimerkiksi se, että hevonen tallaa jalalle, riuhtaisee ohjaksista tai puree. Näistä selvitään yleensä ruhjeilla ja mustelmilla, mutta isompien vaurioiden estämiseksi on hyvä käyttää sopivia varusteita kuten turvakenkiä.
Ratsastessa on aina varauduttava siihen, että hevosen selästä saattaa tippua ja siksi kypärä on aivan ehdoton varuste kaikilla talleilla sekä ratsastaessa, että ohjastaessa. Myös turvaliivin käyttöä suositellaan ehdottomasti, sillä se saattaa kovassa vauhdissa suojata vakaviltakin loukkaantumisilta. Ratsastuksessa tärkeää on myös, että ei ylitä omia taitojaan, vaan harjoittelee osaavan ohjaajan kanssa, turvallisessa ympäristössä. Tämä on paras tapa ehkäistä loukkaantumisia. Lisäksi, kun lähtee ratsastamaan omin päin, on kaikki varusteet hyvä tarkastaa sen varalta, että ne ovat saattaneet kulua tai rikkoutua käytössä.
Hevosten hoito on vaativaa, mutta palkitsevaa
Hevosen hoitoon kuuluu hevosen ruokkiminen, harjaaminen, kavioiden puhdistaminen, sen kanssa seurusteleminen, lääkitseminen tarvittaessa ja tietenkin hevosella ratsastaminen ja hevosen kävelyttäminen. Aloittelijan ei tarvitse muistaa kaikkea, tai varsinkaan tehdä alkuun mitään yksin ja monella tallilla on myös henkilökuntaa, joka auttaa hevosten huollossa.
Alkuun hevosen käsittely voi olla todella hankalaa, varsinkin jos kyseessä on hieman jääräpäisempi yksilö tai sattuu itse olemaan arka hevosen käsittelyssä. Monesti itseluottamuksen kasvaessa käsittely helpottuu ja hevonenkin tulee yleensä hieman paremmin vastaan. Uudelle harrastelijalle ei myöskään osaavalla tallilla anneta talutettavaksi kaikkein hankalinta tapausta, vaan yleensä aloittelijoiden kanssa käytetään hevosia, jotka ovat tottuneet ihmisten käsittelyyn, ovat luonteeltaan kilttejä ja pitävät ihmisistä.