Esteratsastus ja kouluratsastus ovat molemmat olympialajeja, ja niillä monen muun hevosurheilulajin tapaan pitkät perinteet. Molemmissa on runsaasti sekä harrastajia että kilpailijoita ympäri maailman, myös Suomessa. Monien muiden hevoslajien tapaan myös koulu- ja esteratsastus on erityisen suosittua Keski-Euroopan ja Iso-Britannian alueilla.
Esteratsastus on nopeus ja taitokilpailu
Esteratsastus on todennäköisesti Suomessa suosituin harrastusmuoto ja se vaatiikin monenlaisia taitoja sekä ratsastajalta, että hevoselta. Kisoissa mitataan sekä hevosen taitoa että hevosen ja ratsastajan yhteistyötä, jonka ratsastaja todistaa ohjaamalla hevosen mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi erilaisten esteiden yli. Esteratsastus vaatii hevoselta ketteryyttä ja kestävyyttä, sillä se on paikoin jaloille todella rasittavaa, eikä hevoselle ole luontaista hyppiä niin paljon kuin yksittäisellä esteradalla hypitään.
Rataesteet
Rataesteitä on olemassa useita erilaisia, ja niiden nimitykset tulevat esteiden erilaisista rakenteista. Esimeriksi pystyeste on sellainen, jossa tarkoitus on hypätä mahdollisimman korkealle ja kaikki osat ovat päällekkäin, eli loikan pituudella ei varsinaisesti ole merkitystä, kunhan se on ajoitettu oikein. Okseri taas on pituuseste, joka vaatii hypyltä sopivan korkeuden lisäksi myös pituutta. Okserissa on yleensä kaksi peräkkäistä osaa. Trippeli puolestaan on pituuseste, jossa on kolme peräkkäistä osaa, joista ensimmäinen on matalin. Muita esteradan esteitä ovat esimerkiksi muuri, vesieste ja tottelevaisuuseste. Tottelavaisuuseste voi olla mikä tahansa este, joka mittaa ratsastajan kykyä hallita hevostaan ja hevosen luottoa ratsastajan ohjaukseen.
Esteratsastuskisat
Esteradat vaihtelevat kisojen mukaan, mutta yleensä käytössä on noin 10-20 estettä. Olympialajina esteratsastus on ollut jo 1900-luvulta asti. Suomessa järjestetään lajin kilpailuja harrastetasolta, isoihin kansainvälisiin kisoihin asti. Vuosittain järjestettävä Helsinki International Horse Show on Suomen suurin sisäurheilutapahtuma. Suomalaiset eivät ole viimeaikoina kilpailleet olympialaisissa, mutta taso on Suomessakin kohtuullisen hyvä. Menestyneimpiä maita ovat Hollanti, Saksa, Iso-Britannia ja Ranska. Saksasta tulee muun muassa tunnettu Meredith Michaels-Beerbaum, joka on yksi alan menestyneimmistä ammattilaisista.
Kouluratsastusta pidetään ratsastuksen perustana
Kouluratsastuksessa on tarkoitus saada hevonen tottelemaan mahdollisimman hyvin, ja tätä tottelevaisuutta esitetään sileällä kilparadalla niin, että hevonen suorittaa ennaltamäärättyjä liikesarjoja. Kouluratsastuksessa harjoitellaan esimerkiksi eri askellajeja ja tekniikkaa. Hevosen ja ratsastajan yhteistyö on oltava sujuvaa, ja molemminpuolinen luottamus on edellytys onnistuneelle suoritukselle. Hevosten koulutus on vaativaa, ja toisinaan ilmenee tapauksia, jossa kouluttaja on yrittänyt väkisin saada hevosta tottelemaan, vaikka monet ammattilaiset neuvovat välttämään näitä metodeja, sillä niitä käyttämällä hevosesta saattaa tulla pelokas ja arvaamaton ratsastajan käsissä.
Kouluratsastuskilpailut ja kilpailijat
Kouluratsastuskilpailuissa kenttä voi olla 20 x 40 neliömetriä tai 20 x 60 neliömetriä ja sen pohjana on joko hiekkaa tai nurmea. Vaativien ohjelmien kentät ovat aina isompia kenttiä. Olympialaisissa laji on ollut mukana jo vuodesta 1912 lähtien. Siihen liittyy kisoissa tiukka pukukoodi, joka juontaa juurensa lajin alkuperään kuninkaallisten viihteenä. Hevosia ei kuulu koristella tai lisätä niiden näyttävyyttä, vaan varusteissa pyritään yksinkertaisuuteen ja tyylikkyyteen, joten ne ovat yleensä tummaa nahkaa. Ratsastajilta vaaditaan kuitenkin näyttävä ja siisti asu. Pitkät hiukset on sidottava kiinni, ja moni käyttääkin hiusverkkoa saadakseen hiukset piiloon. Kypärän käyttö on sallittu, mutta monesti korkeammilla tasoilla se korvataan hienoilla hatuilla, kuten silinterillä tai knallilla. Kaulassa on oltava solmio tai plastron eli huivimainen kaulus. Takki on joko ratsastustakki tai frakki.
Kouluratsastuksessa, kuten muissakin hevoslajeissa, Keski-Euroopan maista tulevat monet parhaimmista ratsastajista. Ensimmäinen tunnettu kouluratsataja oli kreikkalainen Xenophon, jonka merkintöjä hevosten käsittelystä löytyy jo 2000 vuotta sitten. Sittemmin tunnetuksi on tullut Antoine De Pluvinel 1500-luvulla, Gustav Steinbrech 1800-luvulla ja nykyajan ratsastajista monet kansainvälisesti menestyneet, kuten Hollantilainen Anky Van Grunsven ja saksalainen Isabell Werth. Yksi tunnetuimmista kouluratsastajista on Charlotte Dujardin, jota pidetään Iso-Britannian menestyneimpänä kouluratsastajana. Hän on voittanut kultaa Lontoon olympialaisissa vuonna 2012 joukkue- ja yksilökilpailussa, sekä Rio de Janeiron olympialaisten yksilökilpailussa vuonna 2016.